Kesän kuulumisia...

Mennään jo elokuuta armon vuonna 2012. Vuosi ollut tapahtumarikas ja vauhtia on riittänyt monenlaista. Siitä on pitänyt huolen uusi ystäväni, yhdeltä ammatiltaan toimintaterapeutti. Toimintaa on todella riittänyt ja se on ollut ihan kiva juttu. Kun jotain mielenkiintoista ohjelmaa on elämässä ei ehti murehtia niin paljoa kaikesta mikä on mennyt elämässä huonosti. Aikaa tähän erosta toipumiseen tarvitaankin. On siteitä jotka on tavallaan revittävä auki ja se sattuu sieluun ja sydämeen asti. Tähän asti olen jotenkin selvinnyt, vaikka viime päivinä olen tosin ollut pahalla mielellä ja hieman ahdistunut joistakin menneeseen liittyvistä asioista. Kesä alkaa jo mennä viimeisiä viikkojaan. Eletään jo 15 elokuuta.

Jotain perustavanlaatuista on kesän aikana tapahtunut. Suhteeni ystäväni Merjan kanssa on vakiintunut siinä määrin, että kesäkuun 23:s eli juhannusaattona ilmestyi vasemman käden sormiimme kihlasormukset. Emme ole tästä alkuun pitäneet kovin paljon meteliä. Vieläkään ei suurin osa sisaruksistani tiedä asioiden muuttunutta tilaa suhteessamme. Tuskin kuitenkaan enää kauaa menee kun  asia heille paljastuu, kun sisaruksillani on yhteinen tapaaminen ensi lauantaina ja yksi sisaristani tietää tämän asian.

Nyt on ollut parasta mustikka-aikaa ja niinpä mekin ollaan asteltu metsän kätköihin marjasankot käsissämme. Minä olen saanut tosin vasta ehkä 2,5 litraa terveellisä vitamiinipommeja ja mitä muuta terveellistä niissä sitten onkin. Merja on ollut aktiivisempi tällä saralla ja tätä kirjoittaessa saanut jo yli 10 litraa pakkaseen laitettavaa.

Kesä on muutenkin juuri nyt parhaimmillaan säidenkin puolesta. Olin juuri Jorma-ystäväni kanssa n. 15 km pyöräilylenkillä. Se oli todella nautinnollista ja virkistävää monella tavalla. Nyt on loma ohi ja työt odottaa taas tänäänkin. Täytyy mennä aterioimaan ja sitten työhön. Hyvää kesän loppua kaikille blogiani lukeville! Kirjoittelen taas lisää kun aikaa ja aihetta ilmaantuu!

Tässä kihlattuni Merja

Kaikki uusiksi...

Niin siinä vaan kävi, että kauniisti ja ihanasti alkanut yhteinen taival aviopuolisoni kanssa päättyi tuskalliseen eroon. Ei auttanut vaikka kuinka yritin luovia ja sovitella. Tämä on todella murheellista - ei sitä tahdo vieläkään oikein todeksi uskoa. Näinkö tässä pitikin käydä? Kuinka monet kyyneleiset, itkuiset rukoukset olivatkaan lähteneet tuskaisilta huuliltani, mut ei... Mitään keinoa asiaintilan muuttamiselle ei löytynyt, vaikka sitä kuinka olisin rukoillut.

Nyt on siis aivat uudet tuulet ja uudet kuviot elämässäni. Olen marraskuun 15 päivä 2011 muuttanut omaan kämppään tai on tää ihan hieno koti täällä pussikadun päässä metsän reunassa. Tämä oli kyllä Isän johdattama, ei voi muuta sanoa.

Ja mitä vielä? Sain vielä löytää uuden ystävän elämääni - Merjan, joka tuli kyllä elämääni aivan viime hetkillä kun olin jo täysin murtumassa elämän ankarien paineiden alla. Kiitos tästä Herralle, joka suuressa laupeudessaan ja uskollisuu-dessaan minua näin armahti!

Nyt olen seurustellut Merjan kanssa n. 4½ kk. Joka päivä on oltu vähintään kerran puhelinyhteydessä. Monena päivänä useita kertoja ja useita tunteja. En tiedä mikä on kaiken lopputulos, mutta on ihanaa kokea ystävyyttä ja yhteyttä sekä henkistä että hengellistä toisen ihmisen kanssa. Varsinkin kun Merja on kutakuinkin kaikkien toiveitteni täyttymys. Kaikilta ominaisuuksiltaan kuin minulle mitta-tilaustyönä tehty.

Jatketaan tutustumista hiljalleen ja katsotaan kuinka kemiamme lopulta sopivat yhteen ja löytyykö niin pitkälle menevää kykyä ja halua sitoutua koko loppu elämän ajaksi parisuhteeseen molempien kokemien pahojen takaiskujen jälkeen?

Kevättä kohti ollaan kuitenkin menossa ja valoisampaa aikaa. Katsotaan koittaako valoisampi aika myös näissä parisuhteeseen liittyvissä suurissa ja pienen ihmisen elämää monella tavalla muuttavissa ja mullistavissa asioissa?

Tapailemme silloin tällöin ja katsomme löytyykö yhteinen sävel ja kestävä suhde välillemme? Suhde jota ei voi eikä halua enää katkaista millään teko- tai muullakaan syyllä?

Tämä tällä kertaa. Jos aihetta ilmaantuu palataan aiheeseen uudelleen myöhemmin...