Kesän kuulumisia...

Mennään jo elokuuta armon vuonna 2012. Vuosi ollut tapahtumarikas ja vauhtia on riittänyt monenlaista. Siitä on pitänyt huolen uusi ystäväni, yhdeltä ammatiltaan toimintaterapeutti. Toimintaa on todella riittänyt ja se on ollut ihan kiva juttu. Kun jotain mielenkiintoista ohjelmaa on elämässä ei ehti murehtia niin paljoa kaikesta mikä on mennyt elämässä huonosti. Aikaa tähän erosta toipumiseen tarvitaankin. On siteitä jotka on tavallaan revittävä auki ja se sattuu sieluun ja sydämeen asti. Tähän asti olen jotenkin selvinnyt, vaikka viime päivinä olen tosin ollut pahalla mielellä ja hieman ahdistunut joistakin menneeseen liittyvistä asioista. Kesä alkaa jo mennä viimeisiä viikkojaan. Eletään jo 15 elokuuta.

Jotain perustavanlaatuista on kesän aikana tapahtunut. Suhteeni ystäväni Merjan kanssa on vakiintunut siinä määrin, että kesäkuun 23:s eli juhannusaattona ilmestyi vasemman käden sormiimme kihlasormukset. Emme ole tästä alkuun pitäneet kovin paljon meteliä. Vieläkään ei suurin osa sisaruksistani tiedä asioiden muuttunutta tilaa suhteessamme. Tuskin kuitenkaan enää kauaa menee kun  asia heille paljastuu, kun sisaruksillani on yhteinen tapaaminen ensi lauantaina ja yksi sisaristani tietää tämän asian.

Nyt on ollut parasta mustikka-aikaa ja niinpä mekin ollaan asteltu metsän kätköihin marjasankot käsissämme. Minä olen saanut tosin vasta ehkä 2,5 litraa terveellisä vitamiinipommeja ja mitä muuta terveellistä niissä sitten onkin. Merja on ollut aktiivisempi tällä saralla ja tätä kirjoittaessa saanut jo yli 10 litraa pakkaseen laitettavaa.

Kesä on muutenkin juuri nyt parhaimmillaan säidenkin puolesta. Olin juuri Jorma-ystäväni kanssa n. 15 km pyöräilylenkillä. Se oli todella nautinnollista ja virkistävää monella tavalla. Nyt on loma ohi ja työt odottaa taas tänäänkin. Täytyy mennä aterioimaan ja sitten työhön. Hyvää kesän loppua kaikille blogiani lukeville! Kirjoittelen taas lisää kun aikaa ja aihetta ilmaantuu!

Tässä kihlattuni Merja