Keväinen tervehdys!

 On kulunut jo vuosia viimeisestä kirjoituksestani. Tässä hieman kuulumisiani. Olen siis mennyt 23.6.2013 kihloihin Merjan kanssa. Ehdittiin siihen mennessä seurustella tasan 8 kuukautta. Paljon tuli matkattua Seinäjoki-Harjavalta väliä. Sitten 23.6.2013 hääkellot soivat meille ehkä hieman yllättäen minutkin. Meidät vihittiin aviomieheksi ja -vaimoksi Harjavallan luterilaisessa kirkossa matalalla profiililla. Mukana oli vain 3 todistajaa.

 Merjalla todettiin huhtikuussa 2013 rintasyöpä, jonka hoitojen vuoksi hänen muuttonsa Seinäjoelle siirtyi maaliskuulle 2014. Olimme löytäneet yhteisen asunnon jo syyskuussa 2013, josta lähtien olen asunut siinä. Yhteinen kotimme oli taas osoitus Isämme ihmeellisesti rakkaudesta ja johdatuksesta. Kotimme on aivan lenkkipolun vieressä ja kaiken lisäksi valoisa ja rauhallinen. Nyt siis opettelemme yhteistä elämää oikein konkreettisesti saman katon alla.

 Olen lopettanut työni henkilökohtaisena avustajana tammikuun lopussa 2014. Syy oli avustettavan väkivaltainen käytös minua kohtaan. Sain hänen nyrkistään kovan iskun päähäni. Se oli melkein täysi tyrmäys. Vain vaivoin pysyin pystyssä. 

 Kevät tekee taas tuloaan. Västäräkkikin nähtiin pari päivää sitten. Nyt minulla on siis aikaa olla Merjan kanssa enemmän. Katsotaan millaiseksi yhteinen tulevaisuutemme muodostuu? Tällä hetkellä olemme kuitenkin luottavaisia tulevaisuuden suhteen. Jatketaan matkaa Herran apuun luottaen ja hänen johdatustaan jokaiseen päivään rukoillen. Palaan taas tänne kirjoittelemaan kun jotain uutta elämässäni tapahtuu.

Kesän kuulumisia...

Mennään jo elokuuta armon vuonna 2012. Vuosi ollut tapahtumarikas ja vauhtia on riittänyt monenlaista. Siitä on pitänyt huolen uusi ystäväni, yhdeltä ammatiltaan toimintaterapeutti. Toimintaa on todella riittänyt ja se on ollut ihan kiva juttu. Kun jotain mielenkiintoista ohjelmaa on elämässä ei ehti murehtia niin paljoa kaikesta mikä on mennyt elämässä huonosti. Aikaa tähän erosta toipumiseen tarvitaankin. On siteitä jotka on tavallaan revittävä auki ja se sattuu sieluun ja sydämeen asti. Tähän asti olen jotenkin selvinnyt, vaikka viime päivinä olen tosin ollut pahalla mielellä ja hieman ahdistunut joistakin menneeseen liittyvistä asioista. Kesä alkaa jo mennä viimeisiä viikkojaan. Eletään jo 15 elokuuta.

Jotain perustavanlaatuista on kesän aikana tapahtunut. Suhteeni ystäväni Merjan kanssa on vakiintunut siinä määrin, että kesäkuun 23:s eli juhannusaattona ilmestyi vasemman käden sormiimme kihlasormukset. Emme ole tästä alkuun pitäneet kovin paljon meteliä. Vieläkään ei suurin osa sisaruksistani tiedä asioiden muuttunutta tilaa suhteessamme. Tuskin kuitenkaan enää kauaa menee kun  asia heille paljastuu, kun sisaruksillani on yhteinen tapaaminen ensi lauantaina ja yksi sisaristani tietää tämän asian.

Nyt on ollut parasta mustikka-aikaa ja niinpä mekin ollaan asteltu metsän kätköihin marjasankot käsissämme. Minä olen saanut tosin vasta ehkä 2,5 litraa terveellisä vitamiinipommeja ja mitä muuta terveellistä niissä sitten onkin. Merja on ollut aktiivisempi tällä saralla ja tätä kirjoittaessa saanut jo yli 10 litraa pakkaseen laitettavaa.

Kesä on muutenkin juuri nyt parhaimmillaan säidenkin puolesta. Olin juuri Jorma-ystäväni kanssa n. 15 km pyöräilylenkillä. Se oli todella nautinnollista ja virkistävää monella tavalla. Nyt on loma ohi ja työt odottaa taas tänäänkin. Täytyy mennä aterioimaan ja sitten työhön. Hyvää kesän loppua kaikille blogiani lukeville! Kirjoittelen taas lisää kun aikaa ja aihetta ilmaantuu!

Tässä kihlattuni Merja

Kaikki uusiksi...

Niin siinä vaan kävi, että kauniisti ja ihanasti alkanut yhteinen taival aviopuolisoni kanssa päättyi tuskalliseen eroon. Ei auttanut vaikka kuinka yritin luovia ja sovitella. Tämä on todella murheellista - ei sitä tahdo vieläkään oikein todeksi uskoa. Näinkö tässä pitikin käydä? Kuinka monet kyyneleiset, itkuiset rukoukset olivatkaan lähteneet tuskaisilta huuliltani, mut ei... Mitään keinoa asiaintilan muuttamiselle ei löytynyt, vaikka sitä kuinka olisin rukoillut.

Nyt on siis aivat uudet tuulet ja uudet kuviot elämässäni. Olen marraskuun 15 päivä 2011 muuttanut omaan kämppään tai on tää ihan hieno koti täällä pussikadun päässä metsän reunassa. Tämä oli kyllä Isän johdattama, ei voi muuta sanoa.

Ja mitä vielä? Sain vielä löytää uuden ystävän elämääni - Merjan, joka tuli kyllä elämääni aivan viime hetkillä kun olin jo täysin murtumassa elämän ankarien paineiden alla. Kiitos tästä Herralle, joka suuressa laupeudessaan ja uskollisuu-dessaan minua näin armahti!

Nyt olen seurustellut Merjan kanssa n. 4½ kk. Joka päivä on oltu vähintään kerran puhelinyhteydessä. Monena päivänä useita kertoja ja useita tunteja. En tiedä mikä on kaiken lopputulos, mutta on ihanaa kokea ystävyyttä ja yhteyttä sekä henkistä että hengellistä toisen ihmisen kanssa. Varsinkin kun Merja on kutakuinkin kaikkien toiveitteni täyttymys. Kaikilta ominaisuuksiltaan kuin minulle mitta-tilaustyönä tehty.

Jatketaan tutustumista hiljalleen ja katsotaan kuinka kemiamme lopulta sopivat yhteen ja löytyykö niin pitkälle menevää kykyä ja halua sitoutua koko loppu elämän ajaksi parisuhteeseen molempien kokemien pahojen takaiskujen jälkeen?

Kevättä kohti ollaan kuitenkin menossa ja valoisampaa aikaa. Katsotaan koittaako valoisampi aika myös näissä parisuhteeseen liittyvissä suurissa ja pienen ihmisen elämää monella tavalla muuttavissa ja mullistavissa asioissa?

Tapailemme silloin tällöin ja katsomme löytyykö yhteinen sävel ja kestävä suhde välillemme? Suhde jota ei voi eikä halua enää katkaista millään teko- tai muullakaan syyllä?

Tämä tällä kertaa. Jos aihetta ilmaantuu palataan aiheeseen uudelleen myöhemmin...

Marraskuun 6 päivä

Tänään on pilvistä ja tihkusadetta täällä Seinäjoella. Maailma menee omia teitään. Ja ihmiset jatkavat tätä elämän kiertokulkua tällä pienellä Maa-nimisellä planeetalla. Päivä seuraa toistaan usein hyvin yksitoikkoisen samanlaisena. Kuitenkin jossain tikittää aikakello - hiekka ajan tiimalasissa alkaa olla lopuillaan. Mutta olemmeko me valmiita kohtaamaan tuon tuntemattoman ja joskus pelottavalta tuntuvan tulevaisuuden? Kuitenkin tänäänkin on moni ihminen päättänyt tämän ajallisen taivalluksensa. Koska on minun vuoroni kyselemme. Oliskohan nyt sopiva aika Jumalan lasten herätä oikein kunnolla kaiuttamaan hyvää uuutista Jeesuksen kautta saatavasta pelastuksesta ja siitä, että etsikkoaika ei kenenkään kohdalla jatku loputtomasti. Tämä maailma on jo melkein kokonaan lumonnut kaikki ihmiset ja uskoviksi itseään kutsuvatkin ovat suuressa vaarassa vaipua välinpitämättömyyden salakavalaan uneen. Herra armahda meitä ja anna meille oikea käsitys aikamme lyhyydestä ja vakavuudesta. Pian saapuu Vapahtajamme kunniassaan ja kirkkaudessaan - Olemmeko valmiit ottamaan vastaan Kuninkaamme?

Hyvää keskiviikkoa!

Mitenkähän tämä päivä menee, kun on aamupäivä ollut aikalailla tökkimistä vähän asiassa kun asiassa. Toivottavasti paranee iltaa kohti. Kaikki ei elämässä mene aina omien piirustusten mukaan. Elämä vaan on tällaista - näin se on ollut ja tulee olemaan vastakin tässä elämässä. Täytyy sitä ennen odotella vaan parempaa huomista. Eihän asiat suremalla yleensä parane ja murehtimalla. Tänään saattaa olla taivas pilvessä, mutta huominen voi jo tuoda elämään aurinkoa ja lämpöä. Tämä tältä päivältä.

Keskiviikon mietteitä

Lokakuun loppupuolella ollaan. Tänään kaunis aurinkoinen syyspäivä. Viimeiset lehdet putoilevat puiden lehdiltä. Ollaan valmistautumassa talveen. Kesä kauniine muistoineen välkkyy muistoissa. Onhan tänä vuonna tapahtunut elämässäni paljon positiivisia ja aivan uskomaattomia asioita. 12 vuoden pitkän yksinäisyyden jälkeen saan elää yhdessä rakkaan vaimoni Outin kanssa. Elämä on lahjaa - eläkäämme täysillä tätä päivää. Huomisesta emme tiedä - tuleeko sitä koskaan? Mut tänään - iloitaan kaikesta kauniista. Iloitaan Luojamme rakkaudesta ja anteeksiantamuksen armosta. Eletään "paremman huomisen" toivossa. Jatketaan matkaamme - nyt on aika elää! Mut muistakaamme samalla, että tämä elämä päättyy kerran. Olemmeko valmiita seuraamaan Vapahtajaamme, kun hän saapuu pian pilvissä noutamaan väsyneet matkamiehet kotiin.....

Elämässä mukana.

2.9.2007 Pilvinen syyspäivä! Aamupäivällä sateista. Elämä menee nyt uusia uria. Olen avioitunut uudelleen 20.6.2007 noin 12 vuoden leskenä olon jälkeen. Elämä alkaa taas maistua elämältä isolla E:llä. Olen löytänyt uuden elämäntoverin täältä netin kautta. Hän on minulle todellinen lahja ja aarre! Aikamme menee elämän normaaleissa kuvioissa: Aaamupuuro, netissä, ulkoilua, päivällinen ja taas netissä. Aamut aloitamme tavallisesti rukouksella ja Sanan tutkimisella. Siitä saa hyvän alun uudelle päivälle. Tutkimme Sanaa myös illalla ennen nukkumaan menoa. Nyt ollaan lähdössä kävelylle, kun ilmakin on seestynyt. Jos vain pääsemme tästä netistä irti? Tulevaisuudesta emme tiedä, jätämme sen Jumalan huomaan. Hän johdattakoon tavalla, jonka tietää olevan meille parasta. Ei enempää tällä kertaa. Kirjoittelen tätä blogiani silloin kun sattuu aikaa riittämään. Mukavaa syyskuuta kaikille tämän blokini lukijoille!  

Lämmöllä Veli Matti